tiistai 27. elokuuta 2013

Parisuhdesoppaa vai Parisuhdetta....

Olen nyt jonkinaikaa sivusta seurannut muutaman tuttavantuttavan elämää. Toiseksi jäävät niin kauniit ja rohkeat kuin salkkaritkin.
Mikää sarja ei taida vetää vertoja oikealle elämälle.
Miksi nykyihmiset etsivät aina jotain parempaa? Miksi ? Onko ruoho todella vihreämpää aidan toisella puolella, pystyykö mahdollisen narsistin parantamaan?
En osaa näihin kysymyksiin vastata, osaan vain ihmeellä.

Tapaus Siiri (nimet muutettu tottakai)
Siiri on upea keski-ikää  lähestyvä nainen. Ollut suhteissa, ei naimisissa.  Virittelee jotain vakavampaa Mikon kanssa. Ongelmana tässä vain taitaa olla se että kumpikaan ei osaa olla ns. vanhanaikaisesti uskollinen toiselleen. Ja molemmat taitavat olla aka kohtuullisen mustasukkaisia toisistaan.
Siiri tulee raskaaksi ja elämä etenee sekalaisten tapahtumien kautta eroon, yhteen, eroon jne. Lapsi syntyy, kastetaan kaikki on hyvin. Kunnes selviää, että Mikko ei ole lapsen isä. Palaset katoavat roskakoriin, elämä ei enään palaa ennalleen. Mikko syyttelee, kiukuttelee, vannoo kostoa...

Tapaus Tuula
Tuula on elänyt elämänsä ruuhkavuodet perheen ehdoilla, lapsia on siunaantunut. Kaikki on niin hyvin kuin nykymaailmassa olla voi. On talot, etelänmatkat ja vakityöt.
Tuulaa vaivaa kuitenkin vapauden kaipuu. Tuula päättää lähteä Sepon matkaan, jättää kaiken taakseen ja saa luonnollisesti ex siippansa vihat niskaan.
Alkaa ikävä loanheitto puolin ja toisin, velat menevät jakoon.Tuula saa osuutensa, ehkä vähän enemmänkin. Elämä ei menekään käsikirjoituksen mukaan. Rahat loppuvat ja laskut kasaantuvat, alkaa tulla uhkaavia kirjeitä perintätoimistoilta. Tuula masentuu, tarttuu pulloon. Suhdekin näyttää harmaan sävynsä, mies ei olekaan se pelastava ritari valkean ratsun selässä, vaan nyrkkiäheiluttava narsisti. Tuula saa lähteä lätkimään. Yksinolo ei luonnistukaan, nainen ei ole ollut omillaan koskaan, aina on ollut tukija vieressä, mies jonka kainaloon käpertyä. Pullo korvaa miehen. Työt eivät maistu. Laskut siirtyvät perinnästä eteenpäin. Elämä on hetkessä mennyt sekaisin. Miehet tulevat ja menevät. Hetken rakkautta, Tuula ei osaa olla yksin, hän kaipaa rakkautta, suorastaan janoaa sitä.
Vihdoin tuula tapaa miehen joka voisi auttaa. Hetken elämä näyttää valoisammalta. Tunnelin päähän on tullut aukko josta ihana valo pilkistää.
Narsisti Seppo hyppää takaisin rinkiin, lupaa ja vannoo, tuhat hyvää miljoona kaunista, taas Tuulaa viedään.

Kuinka nämä elämän tositarinat päättyvät? Käsikirjoitus on vielä kesken, aika näyttää Selviääkö Siirin elämä, pääseekö Tuula joskus omilleen?

Onko vihreämmän ruohon tavoittelu kaiken tämän arvoista? Maistuuko rakkaus aidan toisella puolella makeammalle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti