sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Minun Afrikkani

Vietin upean viikon Kap Verdellä, Salin saarella tammikuussa. Vaikka saari on piskuinen ja erittäin karu, rakastuin Verdeen ja Verdeläisten letkeään elämänasenteeseen. No Stress, elämänohje joita saarelaiset noudattavat, näkyy kaikessa jopa heidän hitaasti keinuvassa kävelytyylissään. :)

Kuva Santa Marian kylästä jossa poliisit pitävät liian innokkaat kauppiaat kurissa. Salin saarella ei juurikaan asfalttiteitä ole vaan suurin osa "teistä" on mukulakiveä tai sitten vain ajetaan aavikolla.

Lento Kap Verdelle kestään n. 10h, kone teki välilaskun Gran Canarialla jossa miehistö vaihtui ja kone tankattiin.

Kanarialta matkaa Verdelle oli vain muutama tunti, koska keli oli kirkas saimme ihailla erinäisiä saaria jotka pilkottivat meressä kuin pienet helmet nauhassa.

Salin saarella lomailu on todellista lomailua, no stress, saarella ei ole sen ihmeellisempiä shoppailumahdollisuuksia, paikalliset supermarketit ovat piskuisia putiikkeja jotka ovat täynnä afrikkalaisia koruja, naamioita ja rantaliinoja.

Tinkiminen kuuluu asiaan, ja siinä pitää olla hivenen röyhkeä muutoin paikalliset "viilaavat linssiin" turistia hinnoissa.


Vesiurheilu ja rantalöhöilyyn Salilta löytyy mielettömät puitteet. Pehmeääkin pehmeämpää rantaviivaa on kymmenkunta kilometriä ja kun kävelin rannalla, sain välillä olla aivan yksin, näköpiirissä ei ollut yhtään ihmistä.

Koska teitä ei käytännössä ole on kyyti suhteellisen hurjaa, paikalliset huristavat Hiluxeilla, lavalle on nakattu penkki ja siinä sitten istutaan ilman turvavöitä tottakai :)

Saaret ovat aikoinaan toimineet orjakaupan keskuksina, Afrikan mantereelta on tuotu orjia, jotka lajiteltiin Saarilla ennen pitkää valtameren ylitystä. Heikoimmat jäivät Kap Verdelle ja hyväkuntoisimmat saivat jatkaa kohti uutta mannerta.

Siihen aikaan saarilla viljeltiin mm. puuvillaa. 1800-luvun lopulla Verdeä kohtasi 18v. kuivuus jolloin Salin saari muuttui vehreästä karuksi.


Sammuneen tulivuoren kraaterista saadaan suolaa, altaissa voi käydä myös kellumassa.

Turismi on vasta alussa näillä saarilla, näinollen on helppo nähdä saaren karu kauneus, ihmisten arki iloineen ja suruineen, slummit ja hiljalleen kehittyvä turismi.

Turistit voivat tuoda rahan lisäksi lapsille koulutarvikkeita, kyniä, kumeja, vihkoja jne. ainakin Finnmatkat toimittavat nämä sitten avustusjärestölle joka jakaa ne pienille koululaisille.

Jäin kaipaamaan saaren sopivaa ilmastoa, letkeää lämpöä, vihreää vettä, Kap Verdeläisten ystävällisyyttä, ihania kalaruokia, hiekan pehmeyttä ja kuuta joka keikkui suoraan pään yläpuolella.

No Stress, palaan varmasti vielä takaisin!





<3 Virpi

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Pimeitä hommia

Nyt alkaa pikkuhiljaa nousemaan savu korvista.....
En yhtään ihmettele että työttömät ihmiset eivät suostu ottamaan vastaan pikkupätkiä töitä....
Joulukuussa tein töitä 10 päivää joista useina ajoin väliä Äänekoski-Jyväskylä-Äänekoski,
Tästä hyvästä kela rokotti niin mukavasti että tienasin ihan puhtaana käteen 18€/pvä....

Mennään näköjään tuolla Finnair linjalla, että hei kiva ku tulit duuniin mut eihän sulle mitään tarvitse maksaa???

Toinen asia mikä saa verenpaineeni heittelehtimään epäilyttävästi on Kelan jäyhä suhtautuminen uudenlaisiin menetelmiin tehdä töitä LAILLISESTI....

Teen siis Stylistin töitä tarvittaessa osuuskunta Eezyn kautta. Ihan virallisesti palkansaajana, verokortilla!
Mutta, vaikka Kelalle on toimitettu työkkärin toimesta todistus että kyllä olen palkansaaja ja olen toimittanut myös markkinatuomioistuimen päätöksen siitä että Eezylle tekevät eivät ole yrittäjiä vaan palkkasuhteessa... Ei ei riitä.
Kela vaatii lisäselvityksiä asiasta, olenko yrittäjä/palkansaaja ???

Minkälaisia pässinpäitä siellä oikein istuu päättämässä ihmisten asioista? Kysynpähän vaan!!
Alkaa jo noi työvoimatoimiston ihmisetki olemaan hiilenä tähän papereiden kiikuttamiseen....

Toinen käsittämätön asia Kelan kanssa on se, että Kelan mielestä olen avoliitossa tai avioliitossa... eivät osanneet sanoa kummassa :D

Minulla on ex avomieheni kanssa kerrostalo-osake, joka ei ole mennyt kaupaksi joten minä asun ko. asunnossa, mutta tämä mies asuu aivan toisessa läänissä!! Pysyvästi.
Mut ei, Kela on päättänyt että onnellisesti olen suhteessa.

Kyllä se on erittäin mukavaa kun yrittää hoitaa asiansa niin, että ne kestäisivät päivänvaloa, niin ei... Sympatiat alkavat olla hyvinkin näiden vessakampaajien, kakkutaitureiden ja korukauppiaden puolella.

Suomessa rehellinen toiminta tehdään lähes mahdottomaksi, vaatimalla joka kuukausi puoli kiloa selvityksiä missä olit, milloin ja miksi, kuka maksoi, vai maksoitko itse, kenen kanssa olit vai olitko ollenkaan.....

Mutta hymyn aihettakin on, kevät tulee! Eikö, sen voi jo aistia linnunlaulussa ja tuulentuoksussa!!

<3 Virpi

maanantai 3. helmikuuta 2014

Koko-Nainen huhtikuussa

Nyt se on tulossa......
Tarinoita siitä, kuinka näistä naisista tuli kokonaisia.Tämän kirjan tarinat tahdon sinun lukevan. Meistä jokainen pohtii kauneutta, riittämättömyyttä, äitiyttä, elämän vaikeutta ja niin kovin montaa murhetta. Sivuille on kirjoitettu upeiden, upeiden naisten tarinoita. Heidän matkansa ei ole ollut aina ruusuinen valssi. Konkurssit, narsismi - kaikki ovat jättäneet jälkensä. Toisaalta raskausarvet, mahamakkarat, rypyt ja roso - kolmen lapsen äidin kuuluukin näyttää pehmeältä ja lempeältä. Miten me muodostamme kauneusihanteemme ja rakennamme oman minäkuvamme? Tähän kysymykseen on nyt monta upeaa vastausta. Näitä huikeiden naisten tarinoita lukiessa ei voi välttyä silmäkulmassa kimmeltäviltä kyyneliltä. Osa naisista vietti kirjaa tehtäessä prinsessapäivää. Vaatesuunnittelija Johanna Harju ja stylisti Virpi Raatikainen loihtivat ideat ja vinkit kauniiseen pukeutumiseen, meikkeihin ja kampauksiin. Asiantuntijoiden vinkit kirjan sivuilla auttavat myös lukijan eteenpäin kauniin naisen matkalla riippumatta siitä, onko hän vartaloltaan tiimalasi tai omena.


Kirjailija Ilona Pietiläinen
Adlibris

Julkaisu huhtikuussa 2014
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522910376


Olian kanssa työskentelyä

Lähden konsulettikeikalle ensi viikonloppuna.... Esittelen Garnier Olia kotihiusvärejä.
Usein kuulee ammattilaisten suusta että joo ne on niitä kotivärejä... Mutta hei, aivan samoja värejä teille kuluttajille kaupassa myydään kuin meille ammattilaisillekin. Ero on vain siinä, että ammattilainen usein sekoittelee eri värejä ja valitsee hapetteen asiakkaan hiuksen ja toivotun lopputuloksen mukaan. Kotivärjäyksessä näin harvemmin tehdään.
Olian hapete ei sisällä ammonakkia, mutta se ei tarkoita sitä etteikö tuote sisältäisi jotain muuta aineosaa joka saattaa aiheuttaa herkistymisreaktion.
Pakkauksessa on myös maininta, ettei tuotetta suositella alle 16v. käytettäväksi, kuinkas moni vanhemmista on tästä säädöksestä tietoinen?
Nuoren ihmisen iho ei ole valmis suojelemaan kantajaansa kemikaalikimaralta mikä mm. hiusväreissä on. Vaikkakin mainonta ko. saralla on hyvin, hyvin houkuttelevaa....
Tuote on kivan tuoksuinen, huom jos olet herkistynyt tuoksuille, jätä ostamatta! :)
Laitan väriä vain tyvialueelle pakkauksessa tulevalla aplikaattoripullolla. Levittäminen on helppoa ja tuotteen viskositeetti on hyvä. Levittyy mutta ei valu.
Valitsin väriksi 8.13 joka on hiekanvaalea. Aavistuksen tummempi kuin vaaleiden hiusteni latvaosat.
Vaikutusaika 30min. Tunnen pientä kipristelyä hiuspohjassa, mutta sama kipristely tuntuu myös käyttäessäni Sim ammattivärejä.
Pesen hiukset ja laitan mukana tulleen hoitoaineen. Tuubi on niin iso että siitä riittää helposti lyhyelle hiukselle kahteen jopa neljään käyttökertaan.
Olian paketti on houkutteleva, varoitukset löytyvät hyvin paketin kupeesta. Käyttöohjeet ovat paketin sisällä.

Olia kuvat Garnier Olia

Värit ovat houkuttelevia. Uutuutena kolme upeaa kuparinsävyä jotka tästä kuvasta puuttuvat!

Kuivaan hiukset ja yllätys, yllätys, tämä väri ei jälkeenpäin kutita hiuspohjaa yhtään. Kaikki muut käyttämäni hiusvärit ovat kutittaneet muutaman päivän!

Lopputulos on hyvä, kukaan ei tiedä olenko käyttänyt kotiväriä vaiko kampaamotuotetta ;)

Kotiin myytävät tuotteet ovat todella laadukkaita kunhan vain tietää mitä värjätessä hiuksessa tapahtuu, ymmärtää väriympyrän ja osaa valita sopivat tuotteet kaupan hyllyltä.
Myös omalta kampaajalta voi kysyä suosituksia jos ei hanni ihan joka värjäystä teetättää kampaamossa. Suuret värimuutokset on syytä jättää ammattilaisen toteutettavaksi jotta ei tule ikäviä yllätyksiä!